29.12.2005

Käsittelyratkaisu

Anheuser-Busch on 9.2.2005 Korkeimpaan oikeuteen toimittamassaan kirjelmässä ilmoittanut peruuttavansa valituksensa siltä osin kuin siinä on vaadittu, että Budéjovický Budvaria kielletään käyttämästä tuote-etiketeissään, laskuissaan, mainonnassaan tai muissa liikeasiakirjoissaan tunnusta "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR". Tämän vuoksi lausunnon antaminen Anheuser-Buschin valituksesta sanotulta osin raukeaa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. Anheuser-Busch valmistaa ja markkinoi olutta. Anheuser-Busch on markkinoinut olutta nimellä Budweiser 1800-luvun loppupuolelta lähtien.

2. Myös Budéjovický Budvar valmistaa ja markkinoi olutta. Budéjovický Budvarin kotipaikka on Tsekin tasavallassa sijaitseva Ceské Budéjovicen kaupunki, jonka saksankielinen nimi on Budweis. Budéjovický Budvarin toiminimi on 1.2.1967 merkitty Tsekkoslovakian kaupparekisteriin. Toiminimi on rekisteröity paitsi tsekinkielisessä muodossa "Budéjovický Budvar, národni podnik", myös englanninkielisenä versiona "Budweiser Budvar, National Corporation" sekä ranskankielisenä versiona "Budweiser Budvar, Entreprise nationale".

3. Budéjovický Budvarille oli 21.5.1962 rekisteröity Suomessa tavaramerkki "BUDVAR" nro 38450 tavaramerkkiluokkaan 32 sekä 13.11.1972 tavaramerkki "BUDWEISER BUDVAR" nro 59985 samaan tavaramerkkiluokkaan 32. Anheuser-Buschin kanteesta Helsingin raastuvanoikeus on julistanut päätöksellään 5.4.1982 kyseiset Budéjovický Budvarin tavaramerkkirekisteröinnit menetetyiksi muun muassa sillä perusteella, että oli jäänyt näyttämättä, että Budéjovický Budvar olisi käyttänyt kyseisiä tavaramerkkejä viimeisten viiden vuoden aikana. Helsingin hovioikeus ei tuomiollaan 28.12.1984 ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

4. Anheuser-Buschille on rekisteröity Suomessa seuraavat tavaramerkit:

• 5.6.1985 (hakemus 24.10.1980) tavaramerkki "BUDWEISER" (etiketti) nro 92738 tavaramerkkiluokkaan 32;
• 5.6.1985 (hakemus 22.7.1981) tavaramerkki "BUDWEISER" nro 92741 tavaramerkkiluokkiin 25 ja 30;
• 5.9.1986 (hakemus 30.9.1981) tavaramerkki "BUD" nro 95920 tavaramerkkiluokkaan 32;
• 22.10.1990 (hakemus 27.10.1986) tavaramerkki "BUDWEISER" nro 109222 tavaramerkkiluokkaan 32;
• 5.12.1990 (hakemus 17.11.1988) tavaramerkki "BUD LIGHT" nro 109826 tavaramerkkiluokkaan 32;
• 5.12.1991 (hakemus 15.2.1990) tavaramerkki "BUD" (etiketti) nro 115437 tavaramerkkiluokkiin 16, 18, 21, 24, 25 sekä 28;
• 6.4.1992 (hakemus 21.6.1990) tavaramerkki "BUDWEISER KING OF BEERS" nro 118053 tavaramerkkiluokkiin 6, 21, 25, 28, 32 sekä 34;
• 5.8.1992 (hakemus 5.3.1991) tavaramerkki "BUD" nro 120895 tavaramerkkiluokkiin 16, 21, 25, 28 sekä 34.

5. Asiassa on käräjäoikeuden tuomiolla lainvoimaisesti katsottu, että Budéjovický Budvar on loukannut Anheuser-Buschin tavaramerkkejä Olut-lehden numerossa 2/96 julkaistulla mainoksella, jossa kookkain kirjainmerkein, dominoivasti ja tavaramerkinomaisesti on käytetty tunnusta "BUDWEISER BUDVAR". Tästä mainonnasta ei siten enää ole kyseisen tunnuksen osalta kysymys.

6. Budéjovický Budvarin Suomessa markkinoimien olutpullojen etiketissä on ollut sanat "Budéjovický Budvar" sekä näiden sanojen alapuolella pienemmällä kirjasinlajilla teksti: "Brewed and Bottled by the brewery BUDWEISER BUDVAR national enterprise Ceské Budéjovice (Budweis) Czech Republic" (etiketti tuomion liitteenä). Anheuser-Busch on vedonnut tähän etikettiin. Anheuser-Busch on myös vedonnut yhteen bussin kyljessä olleeseen Budéjovický Budvarin mainokseen, jossa on ollut suurikokoinen valokuva olutpullosta edellä kuvattuine etiketteineen.

7. Asiassa on lisäksi esitetty jäljennökset kolmesta Budéjovický Budvarin laskulomakkeesta. Niissä esiintyvät lomakkeiden reunusta kiertävänä "ketjuna" vuorotellen toistuen tunnukset "BUD", "BUDVAR", "BUDWEISER", "BUDWEISER BUDVAR" ja "BUDWEISER BUDBRÄU". Lisäksi tunnus "BUDWEISER BUDVAR" esiintyy näkyvästi lomakkeiden vasemmassa yläkulmassa ikään kuin "logona" sekä yhdessä laskujäljennöksessä vielä erillisessä leimasimella painetussa merkissä yhdessä yhtiön yhteystietojen kanssa. Viimeksi mainituilta osin, siis laskulomakkeen vasemmassa yläkulmassa sekä leimasinmerkissä, tunnuksen sanat on kirjoitettu muuhun tekstiin verrattuna selvästi kookkaammin kirjaimin ja erilaisella kirjasinlajilla. Lisäksi kyseiset sanat ovat allekkain siten, että sana "BUDVAR" on hieman pienemmällä alleviivatun sanan "BUDWEISER" alapuolella (laskulomake tuomion liitteenä).

8. Hovioikeus on kieltänyt Budéjovický Budvaria käyttämästä olutpullojensa etiketeissä, laskuissaan ja markkinoinnissaan ilmaisua "BUDWEISER".

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavina olevat kieltovaatimukset

9. Korkeimmassa oikeudessa on Budéjovický Budvarin valituksen perusteella kysymys siitä, voidaanko yhtiötä tavaramerkkilain nojalla kieltää käyttämästä ilmaisun "BUDWEISER" käsittäviä tai sisältäviä tunnuksia ("BUDWEISER", "BUDWEISER BUDVAR", "BUDWEISER BUDBRÄU") sen markkinoiman oluen tuote-etiketeissä ja markkinoinnissa sekä liikeasiakirjoissa. Anheuser-Buschin valituksen perusteella on puolestaan vastaavasti kysymys tunnusten "BUDWEIS", "BUD" ja "BUDVAR" käytön kieltämisestä tavaramerkkilain nojalla. Lisäksi on Budéjovický Budvarin valituksen perusteella kysymys myös siitä, voidaanko yhtiötä toiminimilain nojalla kieltää käyttämästä yhtiön toiminimen käännöksiä sen vuoksi, että niihin sisältyy ilmaisu "BUDWEISER".

10. Budéjovický Budvar on katsonut, etteivät sen käyttämät tunnukset ole sekoitettavissa Anheuser-Buschin tavaramerkkeihin. Tunnuksen Budweiser Budvar osalta Budéjovický Budvar on lisäksi vedonnut siihen, että yhtiön toiminimi on rekisteröity sekä tsekinkielisenä että englannin- ja ranskankielisenä, jälkimmäisten sisältäessä ilmaisun Budéjovický Budvar käännöksenä ilmaisun Budweiser Budvar. Yhtiö on viitannut Pariisin yleissopimuksen 8 artiklaan ja katsonut, että Budéjovický Budvarilla on sen nojalla Anheuser-Buschin tavaramerkkejä aikaisempi oikeus Suomessa ja tämä oikeus siten nauttii suojaa Anheuser-Buschin tavaramerkkeihin nähden.

Oikeudelliset lähtökohdat tavaramerkkilakiin perustuvien kieltovaatimusten osalta

11. Tavaramerkkilain mukainen yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää lain 4 §:n 1 momentista ilmenevin tavoin sen, ettei kukaan muu kuin merkin haltija saa elinkeinotoiminnassa käyttää tavaroittensa tunnuksena kyseiseen tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjassa tai muulla tavalla, siihen luettuna myös suullinen käyttäminen.

12. Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin mukaan tunnusmerkkien katsotaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja. Tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin mukaan tavaramerkkien sekoitettavuuteen voidaan kuitenkin 1 momentin estämättä vedota sellaisen tunnusmerkin hyväksi, joka on laajalti tunnettu Suomessa, jos toisen samankaltaisen tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsisi aikaisemman merkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi haitaksi aikaisemman merkin erottamiskyvylle tai maineelle.

13. Tavaramerkkiä ja sille annettavaa suojaa koskevia säännöksiä on tulkittava ja sovellettava ottamalla huomioon jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi (89/104/ETY, jäljempänä tavaramerkkidirektiivi).

14. Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan mukaan toiminimen tulee olla suojattu ilman hakemusta ja rekisteröintivelvollisuutta kaikissa liittomaissa, olipa se tehtaan- tai kauppamerkin osana tai ei.

15. Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liitteenä 1C oleva teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskeva sopimus (jäljempänä TRIPS-sopimus) sisältää määräyksiä muun muassa tavaramerkeistä. Tavaramerkkiä koskevat erityisesti sopimuksen II osan 2 luvun määräykset. Lisäksi sopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen mukaan jäsenten tulee muun muassa II osan suhteen mukauttaa lainsäädäntönsä Pariisin yleissopimuksen 1-12 ja 19 artiklan mukaiseksi. Muun muassa toiminimeä koskeva Pariisin yleissopimuksen 8 artikla on siten mainitun viittauksen kautta sisällytetty TRIPS-sopimukseen.

16. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 14.12.2000 antamassaan tuomiossa (yhdistetyt asiat C-300/98 ja C-392/98, Dior ym., 14.12.2000, Kok. 2000, s. I-11307) katsonut olevansa toimivaltainen tulkitsemaan sellaisia TRIPS-sopimuksen määräyksiä, joita voidaan soveltaa sekä kansallisen oikeuden että yhteisön oikeuden piiriin kuuluvissa tilanteissa, kuten tavaramerkkeihin liittyvissä tilanteissa (tuomion kohta 35).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu

17. Edellä mainittujen säännösten ja määräysten valossa tavaramerkille annettava suoja suhteessa ulkomaiselle toiminimelle annettavaan suojaan, johon Budéjovický Budvar on kohdassa 10 mainitulta osin asiassa vedonnut, riippuu siten TRIPS-sopimuksen asianomaisten määräysten tulkinnasta. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yllä kohdassa 16 mainittu yksinomainen tulkintatoimivalta, Korkein oikeus on pyytänyt asiassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisun TRIPS-sopimuksen tulkinnasta.

18. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto) on tuomiollaan 16.11.2004 (asia C-245/02) antanut seuraavan ennakkoratkaisun:

1) Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus), joka on 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta hyväksytyn Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1 C, soveltuu tavaramerkin ja sitä loukkaavaksi väitetyn tunnuksen kollisioon, kun kyseinen kollisio on alkanut ennen TRIPS-sopimuksen soveltamispäivää mutta jatkunut sen jälkeen.

2) Toiminimi voi muodostaa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun merkin. Tässä määräyksessä annetaan tavaramerkin haltijalle yksinoikeus estää se, että kolmas osapuoli käyttää merkkiä, jos kyseinen käyttö aiheuttaa tai voi aiheuttaa vahinkoa tavaramerkin tehtäville ja erityisesti sen keskeiselle tehtävälle, joka on tavaran alkuperän takaaminen kuluttajalle.

Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) 17 artiklassa määrätyillä poikkeuksilla pyritään erityisesti siihen, että kolmas osapuoli voi käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, ilmoittaakseen toiminimensä, kunhan tämä käyttö on hyvän liiketavan mukaista.

3) Toiminimeä, jota ei ole rekisteröity eikä vakiinnutettu siinä jäsenvaltiossa, jossa tavaramerkki on rekisteröity ja jossa tavaramerkille haetaan suojaa kyseistä toiminimeä vastaan, voidaan pitää teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) 16 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettuna olemassa olevana aikaisempana oikeutena, jos toiminimen haltijalla on kyseisen sopimuksen aineelliseen ja ajalliseen soveltamisalaan kuuluva oikeus, joka on syntynyt aiemmin kuin tavaramerkkiin liittyvä oikeus, jonka kanssa tämän oikeuden väitetään olevan kollisiossa, ja jonka nojalla toiminimen haltija voi käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tämä tavaramerkki.

19. Ratkaisunsa perusteluissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut muun muassa, että koska Euroopan yhteisö on TRIPS-sopimuksen sopimuspuoli, tuomioistuimen on tulkittava yhteisön tavaramerkkilainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle tämän sopimuksen sanamuodon ja tarkoituksen valossa (tuomion kohta 42). Vaikka TRIPS-sopimuksen määräyksillä ei ole niin sanottua välitöntä oikeusvaikutusta (tuomion kohta 54), kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin yhteisön oikeuden nojalla sovellettava tavaramerkkisuojaa koskevissa asioissa kansallisia oikeussääntöjä TRIPS-sopimuksen asianomaisten määräysten sanamuotoa ja tarkoitusta mahdollisimman pitkälle noudattaen (tuomion kohta 55). Asian kannalta merkityksellisiä kansallisen tavaramerkkilainsäädännön säännöksiä on siten sovellettava ja tulkittava mahdollisimman pitkälle sekä yhteisön tavaramerkkidirektiivin asianomaisten säännösten että TRIPS-sopimuksen asianomaisten määräysten sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti (tuomion kohta 57).

20. Tiivistäen voidaan todeta, että ennakkoratkaisussa vahvistetaan, että myös toiminimi on sellainen tunnus, jota vastaan tavaramerkille on annettava suojaa, mikäli toiminimeä käytetään tavaran tunnuksena. Lisäksi ennakkoratkaisussa vahvistetaan, että toiminimi, ulkomainenkin, voi olla myös sellainen tunnus, jolle aikaprioriteetin perusteella on annettava suojaa myöhempään tavaramerkkioikeuteen nähden. Tähän liittyen ennakkoratkaisussa vahvistetaan, että vaikka ulkomaisen toiminimen suojan edellytykseksi Pariisin yleissopimuksen ja nyttemmin TRIPS-sopimuksen mukaan ei saa asettaa rekisteröintivaatimusta siinä maassa, jossa suojaan vedotaan, ei ole estettä asettaa suojalle tiettyä vähimmäiskäyttöä tai vähimmäistunnettuutta koskevia edellytyksiä. Vielä ennakkoratkaisussa katsotaan, että tavaramerkin suojaa joka tapauksessa rajoittaa sääntö, jonka mukaan toinen saa käyttää toiminimeään tavaran tunnuksena sillä edellytyksellä, että se tapahtuu hyvän liiketavan mukaisesti.

Korkeimman oikeuden arviointi: "Budweiser Budvar" -ilmaisu pullojen etiketissä

Kysymys ilmaisun käyttämisestä tavaran tunnuksena

21. Niin kuin kohdassa 11 on todettu, tavaramerkkilain mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sen, ettei kukaan muu kuin tavaramerkin haltija saa elinkeinotoiminnassa käyttää tavaroittensa tunnuksena tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä. Viittaus merkin käyttöön tavaran tunnuksena vastaa sitä vaatimusta, ja on tulkittava yhdenmukaisesti sen kanssa, että tavaramerkille annettava suoja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan käsittää lähtökohtaisesti suojan sellaista toiminimen käyttöä vastaan, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa vahinkoa tavaramerkin tehtäville ja erityisesti sen keskeiselle tehtävälle eli tavaran alkuperän takaamiselle kuluttajaan nähden (tuomio tässä asiassa, tuomiolauselman kohta 2 ja perustelujen kohta 59).

22. Tätä tavaramerkkisuojan tarkoitusta on korostettu muussakin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännössä. Asiassa C-206/01, Arsenal Football Club (tuomio 12.11.2002, Kok. 2002 s. I-10273) oli kysymys siitä, annetaanko tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tavaramerkin haltijalle oikeus estää sivulliselta mikä tahansa tavaramerkkiä täysin vastaavan merkin käyttö elinkeinotoiminnassa samanlajisten tuotteiden yhteydessä, vai onko tällaisen kielto-oikeuden edellytyksenä, että kysymyksessä on tavaramerkin haltijan erityinen intressi tavaramerkin haltijana siinä mielessä, että kolmannen tahon merkin käyttö vaikuttaa tai voi vaikuttaa tavaramerkin tehtävään (tuomion kohta 42). Ratkaisussa todettiin tavaramerkin keskeisenä tehtävänä olevan taata kuluttajalle tai loppukäyttäjälle se, että tavaramerkillä varustetulla tavaralla tai palvelulla on tietty alkuperä, jolloin kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannusvaaraa kyseisen tavaran tai palvelun muista tavaroista ja palveluista, joilla on toinen alkuperä (kohta 48). Ratkaisun mukaan tavaramerkin on oltava takeena siitä, että kaikki tavaramerkillä varustetut tavarat tai palvelut on tuotettu tai saatettu jakeluun yhden ja saman, niiden laadusta vastaavan yrityksen valvonnassa, jotta tavaramerkki voisi täyttää keskeisen tehtävänsä siinä vääristymättömän kilpailun järjestelmässä, jonka luominen ja ylläpitäminen on perustamissopimuksen tavoitteena (kohta 48). Tuomioistuin katsoi, että tavaramerkkiin perustuvaa yksinoikeutta saadaan käyttää ainoastaan niissä tilanteissa, joissa se, että kolmas käyttää merkkiä, on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tavaramerkin tehtäville eli erityisesti mainitulle alkuperäfunktiolle (kohta 51).

23. Tavaramerkin tuottamaa yksinoikeutta loukkaava menettely voi siis olla käsillä, jos toiminimeä on käytetty tuotteen kaupallisen alkuperän ilmaisemiseksi (tuomio tässä asiassa, kohta 60) ja siten tavaroiden erottamiseksi muista tavaroista (kohta 64).

24. Näin ollen asiassa on ensin arvioitava, merkitseekö Budéjovický Budvarin olutpullojen etiketissä oleva maininta "BUDWEISER BUDVAR" tämän ilmaisun käyttämistä tavaran tunnuksena. Tällöin on kysymys siitä, voivatko asianomaiset kuluttajat tulkita Budéjovický Budvarin käyttäneen sanontaa "BUDWEISER BUDVAR" siten, että sillä ilmoitetaan tai pyritään ilmoittamaan yritys, josta Budéjovický Budvarin tuotteet ovat peräisin (tuomio tässä asiassa, kohta 60). Tällöin on otettava huomioon käsillä olevat konkreettiset seikat (kohta 61).

25. Anheuser-Buschin kanteessa tarkoitetussa, Budéjovický Budvarin Suomessa markkinoimien olutpullojen etiketissä on etiketin alareunassa esiintynyt teksti "Brewed and Bottled by the brewery BUDWEISER BUDVAR national enterprise Ceské Budéjovice (Budweis) Czech Republic". Tässä tekstissä sanat "BUDWEISER BUDVAR" on kirjoitettu alareunan muuhun tekstiin verrattuna suuremmalla ja paksummalla kirjasinlajilla.

26. Etiketin pääosan muodostaa kuvio, jossa on valkoisella pohjalla kookkain punaisin kirjaimin sanat "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" ja sen alla teksti "Original Czech Lager". Tämä etiketin yläosa on sekä kooltaan että visuaaliselta asultaan sellainen, että huomio kiinnittyy ensisijaisesti siihen. Tavaran tunnuksena etiketissä on siten ensisijaisesti ilmaisu "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR".

27. Edellisessä kohdassa lausuttu ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö etiketin muukin sisältö voisi käsittää merkkejä, joita niin ikään voidaan katsoa käytetyn tavaran tunnuksena siinä merkityksessä, josta tässä yhteydessä on kysymys. Selvää on, että etiketin alareunassa olevan tekstin "Brewed and Bottled by the brewery BUDWEISER BUDVAR national enterprise Ceské Budéjovice (Budweis) Czech Republic" tarkoituksena on nimenomaan ilmoittaa tuotteen valmistaja eli yritys, josta kyseinen olut on peräisin. Sanat "BUDWEISER BUDVAR" on edellä mainituin tavoin painettu alareunan muuta tekstiä erottuvammalla tavalla. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että myös kyseistä englanninkielisen toiminimen iskuosaa on etiketissä käytetty tavaran tunnuksena.

Laajalti tunnetun tavaramerkin suojasta

28. Tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi säätää, että rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan elinkeinotoiminnassa käyttämästä merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, vaikka tavarat tai palvelut, joita varten merkki on, eivät ole samankaltaisia kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, milloin viimeksi mainittu tavaramerkki on laajalti tunnettu tässä jäsenvaltiossa ja merkin aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 23.10.2003 antamassaan tuomiossa (asia C-408/01, Adidas-Salomon ja Adidas Benelux, 27.6.2000, Kok. I-12537) todennut tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan osalta, että jäsenvaltion on, jos se käyttää siinä säädettyä mahdollisuutta, myönnettävä kyseessä oleva erityinen suoja siinä tapauksessa, että kolmas osapuoli käyttää sellaista myöhempää merkkiä tai tavaramerkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin laajalti tunnettu rekisteröity merkki, sekä sellaisia tavaroita tai palveluita varten, jotka eivät ole samankaltaisia, että sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka ovat samoja tai samankaltaisia kuin tämän tavaramerkin suojaamat tavarat tai palvelut (tuomion kohta 22). Mainitun ratkaisun mukaan direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa annettu suoja ei myöskään edellytä sen selvittämistä, että laajalti tunnettu tavaramerkki ja kyseinen merkki ovat siinä määrin keskenään samankaltaisia, että kohdeyleisön keskuudessa on sekaannusvaara näiden välillä. Riittää, että samankaltaisuuden aste merkin ja laajalti tunnetun tavaramerkin välillä aiheuttaa sen, että kohdeyleisö yhdistää merkin ja tavaramerkin toisiinsa (tuomion kohta 31).

29. Tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa on tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu säännös, jonka mukaan tavaramerkkien sekoitettavuuteen voidaan pykälän 1 momentin estämättä vedota sellaisen tunnusmerkin hyväksi, joka on laajalti tunnettu Suomessa, jos toisen samankaltaisen tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsisi aikaisemman merkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi haitaksi aikaisemman merkin erottamiskyvylle tai maineelle. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yllä mainitun ratkaisun johdosta tavaramerkkilakia on siten tulkittava ja sovellettava ottaen huomioon tavaramerkkidirektiivistä johtuva vaatimus siitä, että lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun suojan tulee koskea myös samanlajisia tavaroita.

Kysymys tavaramerkistä "BUDWEISER" laajalti tunnettuna merkkinä

30. Tässä tapauksessa on riidatonta, että kysymyksessä on tunnusten käyttö samaa tavaralajia eli olutta varten. Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että Anheuser-Buschin tavaramerkki "BUDWEISER" on yllä mainitussa tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu laajalti tunnettu merkki.

Kysymys tunnusten samankaltaisuudesta

31. Ilmaisuun "BUDWEISER BUDVAR" sisältyy sellaisenaan Anheuser-Buschin rekisteröity sanamerkki "BUDWEISER". Mainittu ilmaisu ja tavaramerkki ovat siten tältä osin kirjoitus- ja äänneasultaan samanlaiset. Kuten edellä on todettu, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan tavaramerkin suojan edellytykset poikkeavat toisistaan riippuen siitä, onko kysymyksessä laajalti tunnettu tavaramerkki. Lähtökohtaisesti vaaditaan, että tavaramerkki ja sitä loukkaavaksi väitetty tunnus ovat sekoitettavissa toisiinsa. Laajalti tunnetun tavaramerkin osalta suoja ei edellytä merkkien olevan siinä määrin keskenään samankaltaisia, että kohdeyleisön keskuudessa on sekaannusvaara näiden välillä, vaan riittää, että samankaltaisuuden aste merkin ja laajalti tunnetun tavaramerkin välillä aiheuttaa sen, että kohdeyleisö yhdistää tunnukset toisiinsa. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa mainitut arviointiperusteet sinänsä eivät kuitenkaan nyt tarkasteltavana olevien tunnusten osalta johda erilaisiin johtopäätöksiin. Etenkin saman tuotteen eli oluen yhteydessä käytettynä tunnusten samankaltaisuus on omiaan aiheuttamaan sen, että Budéjovický Budvarin tunnus "BUDWEISER BUDVAR" yhdistetään laajalti tunnettuun tavaramerkkiin "BUDWEISER", ja tunnukset ovat myös sekoitettavissa toisiinsa. Sana "budvar" ei ole omiaan aikaansaamaan sitä, että kyseiset ilmaisut erottuisivat toisistaan tämän vaaran poistavalla tavalla. Tavaramerkin suojan edellytykset ovat siten tältä osin käsillä.

Vuoden 1911 asiakirja ja vuoden 1939 sopimus

32. Budéjovický Budvar on kanteen kiistämisen tueksi vedonnut sopimukseksi otsikoituun asiakirjaan vuodelta 1911 sekä Budéjovický Budvarin ja Anheuser-Buschin väliseen vuonna 1939 allekirjoitettuun sopimukseen. Vuoden 1911 asiakirjassa on muun ohessa mainittu, että Budéjovický Budvar ei luovu oikeudestaan käyttää tunnusta "BUDWEISER" ilmaisemaan tuotteidensa maantieteellistä alkuperää.

33. Vuoden 1911 asiakirjan sisällöstä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että Anheuser-Busch olisi antanut Budéjovický Budvarille oikeuden käyttää tunnusta "BUDWEISER" tavaramerkkinä tai muutoin tuotteidensa tunnuksena niiden kaupallisen alkuperän ilmaisemiseksi. Vuonna 1939 Budéjovický Budvarin ja Anheuser-Buschin välillä allekirjoitettu sopimus on selvityksen mukaan koskenut ainoastaan osapuolten välisiä suhteita Pohjois-Amerikassa. Vuoden 1939 sopimuksella ei näin ollen ole merkitystä tässä asiassa. Asiassa ei siten ole selvitetty, että Budéjovický Budvar voisi perustaa oikeuden ilmaisun "BUDWEISER" käyttämiseen tavaran tunnuksena Anheuser-Buschin antamaan suostumukseen.

Kysymys aikaprioriteetista tavaramerkin ja toiminimen välillä

34. Edellä kohdassa 4 tarkemmin selostetuin tavoin Anheuser-Buschin tavaramerkkiä "BUDWEISER" koskeva rekisteröintihakemus on tehty vuonna 1980, ja tämä sanamerkki on rekisteröity vuonna 1985. Asiassa on riidanalaista, onko Budéjovický Budvarilla oikeus Anheuser-Buschin mainitun tavaramerkin estämättä hyödyntää englanninkielistä toiminimeään (sen iskuosaa) tuotteidensa tunnuksena sillä perusteella, että kyseinen toiminimi nauttisi aikaprioriteetin perusteella Suomessa parempaa suojaa kuin Anheuser-Buschin mainittu tavaramerkki.

35. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tässä asiassa antamasta ennakkoratkaisusta ilmenee, WTO:n jäsenvaltioiden on nyttemmin suojattava ulkomaisiakin toiminimiä TRIPS-sopimuksen nojalla (tuomion kohta 91), mistä seuraa, että sikäli kuin kysymyksessä oleva toiminimi on TRIPS-sopimuksen 70 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu olemassa oleva suojan kohde, sille on annettava suojaa TRIPS-sopimuksen nojalla (kohta 92). Jos tavaran tunnuksena käytetyn toiminimen suojan edellytykset Suomessa ovat olleet käsillä jo silloin, kun tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa haettiin, tuo myöhempi tavaramerkki ei siten ole esteenä mainitunlaisen, aikaprioriteetin vuoksi ensisijaista suojaa nauttivan toiminimen käytölle toiminimenhaltijan tavaran tunnuksena.

36. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tässä asiassa antamassaan ennakkoratkaisussa vahvistanut seuraavan. Ensiksikin Pariisin yleissopimuksen 8 artiklasta, jota nyttemmin on noudatettava TRIPS-sopimuksen nojalla, seuraa, että toiminimen suoja on taattava ilman minkäänlaisia rekisteröintiä koskevia edellytyksiä (tuomion kohta 96). Toiseksi sen enempää TRIPS-sopimuksen 16 artiklan 1 kohta kuin Pariisin yleissopimuksen 8 artiklakaan eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti estä sitä, että sen valtion laissa, jossa suojaan vedotaan, asetetaan suojalle tiettyjä toiminimen vähimmäiskäyttöä tai vähimmäistunnettuutta koskevia edellytyksiä (tuomion kohta 97). Suomen oikeudessa ulkomaisen toiminimen suojan vähimmäisedellytyksenä on pidetty sitä, että toiminimen tulee suojaa saadakseen olla asianomaisissa elinkeinopiireissä ainakin jossain määrin tunnettu (KKO 1994:23). Ennakkoratkaisun mukaan vastaavan periaatteen soveltamiselle ei siten ole estettä nykyisinkään. Tällaista estettä ei Anheuser-Buschin väittämin tavoin johdu myöskään siitä, että toiminimilain mukaan oikeus toiminimeen Suomessa edellyttää joko rekisteröintiä tai vakiinnuttamista ja että ulkomaisen toiminimen suojan edellytykset Suomessa eivät siten välttämättä ole täysin samat kuin mitä toiminimen vakiinnuttaminen vaatii toiminimilain mukaan. Syrjinnän kieltoa koskevista oikeussäännöistä ei nimittäin seuraa, että Suomessa rekisteröidyn tavaramerkin suojan suhteessa ulkomaiseen toiminimeen tulisi määräytyä yhtä tiukoin edellytyksin kuin suhteessa Suomen oikeuden mukaan syntyneeseen toiminimioikeuteen.

37. Ratkaisun KKO 1994:23 perusteluissa on siis katsottu, että ulkomaisen toiminimen tulee Pariisin yleissopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua suojaa saadakseen olla myös Suomessa asianomaisissa elinkeinopiireissä ainakin jossain määrin tunnettu. Mainitussa tapauksessa oli kysymys Suomessa rekisteröidyn toiminimen rekisteröinnin kumoamisesta sillä perusteella, että toiminimi oli sekoitettavissa ulkomaisen toiminimen iskuosaan, jota käytettiin hyötyajoneuvojen merkkinä ja jolla katsottiin olevan Suomessa aikaisempi oikeusperuste, koska se oli täällä asianomaisissa elinkeinopiireissä melko hyvin tunnettu ennen kuin Suomessa rekisteröidyn toiminimen rekisteröintihakemus oli tehty. Korkein oikeus päätyi tähän johtopäätökseen alioikeuden toteamin perustein, joista ilmenee, että arvioinnissa merkityksellisinä elinkeinopiireinä tuossa tapauksessa olivat suomalaiset hyötyajoneuvojen ostajat ja käyttäjät.

38. Nyt käsiteltävässä tapauksessa kysymys on siitä, loukkaako tavaran tunnuksena käytetty toiminimi toisen tavaramerkkiin perustuvaa yksinoikeutta. Arvioitaessa, onko ulkomaisella toiminimellä tai sen iskuosalla tavaran tunnuksena Suomessa aikaisempi oikeusperuste kuin täällä rekisteröidyllä tavaramerkillä, Korkein oikeus katsoo, että huomio on kiinnitettävä kyseisen toiminimen iskuosan tunnettuuteen tavaran tunnuksena siinä kohderyhmässä, joka on merkityksellinen myös tavaramerkkioikeudellisen suojan yleisenä edellytyksenä olevan tunnusten sekoitettavuuden arvioinnin kannalta. Kun kysymys on oluesta, tavaran tunnuksena käytetyn toiminimen iskuosan tunnettuus kuluttajien keskuudessa ei siten voi jäädä vaille merkitystä.

39. Tässä asiassa hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että Budéjovický Budvarin toiminimen englanninkielinen versio olisi ollut Suomessa asianomaisissa elinkeinopiireissä sillä tavoin tunnettu, että tuo toiminimi nauttisi aikaprioriteetin perusteella täällä parempaa suojaa tuotteen tunnuksena kuin Anheuser-Buschin tavaramerkki "BUDWEISER". Budéjovický Budvar on valituksessaan pitänyt hovioikeuden ratkaisua mainitulta osin virheellisenä. Alempien oikeuksien ratkaisuista ja oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että asiassa esitetty näyttö on koskenut Budéjovický Budvarin englanninkielisen toiminimen iskuosan tunnettuutta lähinnä panimo- ja ravintola-alan ammattipiireissä tai muiden olutasiantuntijoiden keskuudessa. Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa ole esitetty tai tarjottu sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi tehtävissä päätelmiä kyseisen tunnuksen tunnettuudesta ennen vuotta 1980 ja joka voisi johtaa toisenlaiseen lopputulokseen kuin mihin hovioikeus on aikaprioriteetin osalta päätynyt, ottaen myös huomioon, että tunnuksen käyttämättömyyden perusteella on vuonna 1982 julistettu Budéjovický Budvarille rekisteröitynä ollut tavaramerkki "BUDWEISER BUDVAR" menetetyksi. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeudessa tältä osin esitetyn suullisen näytön uudelleen vastaanottamisella ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, eikä Budéjovicky Budvar ole suullista käsittelyä vaatinutkaan. Budéjovický Budvarin käyttämällä tunnuksella "BUDWEISER BUDVAR" ei näin ollen voida katsoa olevan sellaista aikaisempaa oikeusperustetta, jonka nojalla se voisi Suomessa saada etusijan suhteessa Anheuser-Buschin rekisteröityyn tavaramerkkiin "BUDWEISER".

Toiminimen käyttöä koskeva tavaramerkkisuojan rajoitus

40. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tässä asiassa antamassaan ennakkoratkaisussa tarkastellut tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöstä, jonka mukaan tavaramerkin haltija ei saa kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa omaa nimeään tai osoitettaan, jos niitä käytetään hyvää liiketapaa noudattaen. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että viittaus omaan nimeen tarkoittaa tässä yhteydessä myös toiminimeä (tuomion kohdat 77-81). Yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut, että TRIPS-sopimuksen 17 artiklan mukaan jäsenet voivat säätää rajoitetuista poikkeuksista tavaramerkkiin liittyviin oikeuksiin, jos sellaiset poikkeukset ottavat huomioon tavaramerkin omistajan ja kolmansien osapuolien oikeutetun edun. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan mainitussa artiklassa tarkoitetuilla poikkeuksilla pyritään erityisesti siihen, että kolmas osapuoli voi käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, ilmoittaakseen toiminimensä, kunhan tämä käyttö on hyvän liiketavan mukaista (tuomiolauselman kohta 2, toinen kappale ja perustelujen kohdat 76 ja 85). Yhteisöjen tuomioistuin on siten katsonut, että tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohta, edellä todetulla tavalla tulkittuna, on sopusoinnussa TRIPS-sopimuksen kanssa.

41. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisusta ilmenee, mainitussa tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa on kysymys tavaramerkin tuottaman yksinoikeuden rajoituksesta. Kolmas osapuoli voi vedota tähän poikkeukseen voidakseen käyttää toiminimensä ilmoittamiseksi merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, vaikka kyse olisi direktiivin 5 artiklan 1 kohdan piiriin kuuluvasta käytöstä, jonka tavaramerkin haltija lähtökohtaisesti voisi kieltää tuossa säännöksessä hänelle myönnetyn yksinoikeuden perusteella (tuomion kohta 81). Tämä merkitsee, että tavaramerkin tuottama yksinoikeus ei käsitä oikeutta kieltää toista käyttämästä tavaransa tunnuksena toiminimeään, vaikka se olisi sekoitettavissa aikaisempaan oikeusperusteeseen nojautuvaan tavaramerkkiin, jos toiminimen mainitunlainen käyttö on hyvän liiketavan mukaista.

42. Tavaramerkkilaista ei nimenomaisesti ilmene tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohtaa vastaavaa poikkeusta. Tavaramerkkilain 3 §:n 1 momentin mukaan jokainen saa elinkeinotoiminnassa käyttää sukunimeään, osoitettaan tai toiminimeään tavaroittensa tunnusmerkkinä, jollei sen käyttö ole omiaan aiheuttamaan sekaannusvaaraa toisen jo suojattuun tavaramerkkiin tai sellaiseen nimeen, osoitteeseen tai toiminimeen, jota toinen jo oikeutetusti käyttää elinkeinotoiminnassaan. Kuten kohdassa 41 on todettu, tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohta sitä vastoin sisältää tavaramerkin tuottaman yksinoikeuden rajoituksen. Säännös on siten sekä tarkoitukseltaan että sisällöltään toisenlainen kuin tavaramerkkilain 3 §:n 1 momentti, jossa ei ole kysymys tavaramerkkiin perustuvan oikeuden rajoituksesta, vaan toiminimen tuottamasta oikeudesta, joka säännöksestä ilmenevin tavoin väistyy suhteessa aiempaan oikeusperusteeseen nojautuvaan oikeuteen, kuten tavaramerkkioikeuteen. Tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan edellyttämää tavaramerkkioikeuden rajoitusta ei siten voida perustaa tavaramerkkilain 3 §:n 1 momentin tulkintaan.

43. Tavaramerkin tuottaman yksinoikeuden sisällöstä säädetään tavaramerkkilain 4 §:ssä. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, edes sellaista direktiivin säännöstä, joka on selkeä, täsmällinen ja ehdoton ja jolla pyritään myöntämään yksityisille oikeussubjekteille oikeuksia ja asettamaan heille velvollisuuksia, ei voida sellaisenaan soveltaa välittömin vaikutuksin yksityisten oikeussubjektien välisessä oikeudenkäynnissä (esim. yhdistetyt asiat Pfeiffer ym. C-397/01 - C-403/01, tuomio 5.10.2004, Kok. 2004, s. I-8835, kohta 109). Sitä vastoin direktiivistä jäsenvaltioille seuraava velvoite saavuttaa direktiivissä säädetty tavoite sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 10 artiklan mukainen velvoite toteuttaa kaikki toimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tämän velvoitteen täyttämisen varmistamiseksi, sitovat kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia, myös tuomioistuimia niiden toimivallan rajoissa. Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on nimenomaisesti varmistaa, että oikeussubjektit saavat sen oikeusturvan, joka heille yhteisön oikeuden säännöksillä myönnetään, sekä taata mainittujen säännösten täysi oikeusvaikutus (yhdistetyt asiat Pfeiffer ym., kohdat 110-111). Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan asiassa, jossa vastakkain on ainoastaan yksityisiä oikeussubjekteja, velvollisuus direktiivin kanssa yhdenmukaiseen tulkintaan edellyttää, että kansallinen tuomioistuin tekee edellä mainitussa tarkoituksessa kaiken mahdollisen toimivaltansa puitteissa ja tulkitsee kansallista lakia mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun päämäärän kanssa yhdenmukaisen ratkaisun aikaansaamiseksi (asia C-106/89, Marleasing, tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4135, Kok. Ep. X s. 599, kohdat 8-9 ja yhdistetyt asiat Pfeiffer ym., kohdat 113-119, viittauksineen muuhun vastaavaan ratkaisukäytäntöön).

44. Tässä asiassa velvollisuus pyrkiä direktiivin mukaiseen tulkintaan tulee esiin tilanteessa, jossa on kysymys tavaramerkin tuottaman yksinoikeuden sisällöstä ja siitä, että tavaramerkkidirektiivin mukaan tätä yksinoikeutta koskee sellainen rajoitus, jota tavaramerkkilain säännöksistä ei nimenomaisesti ilmene. Direktiivin mukainen tulkinta siis tarkoittaisi sitä, että säännöksiä tavaramerkin tuottamasta yksinoikeudesta ei sovellettaisi koko siinä laajuudessa kuin lain sanamuodosta sinänsä voisi päätellä, vaan tietyssä suhteessa sanamuotoa suppeammin. Tavaramerkkilain tulkitseminen kyseisen direktiivin säännöksen edellyttämällä tavalla ei merkitse, että direktiivistä seuraisi yksityiselle asianosaiselle jokin velvollisuus, vaan se merkitsee ainoastaan sitä, että tavaramerkkiin liittyvän yksinoikeuden nojalla syntyvä oikeus puuttua toisen harjoittamaan, merkin kanssa samankaltaisen tunnuksen käyttöön ei ulotu tietynlaiseen, direktiivistä ilmenevän poikkeussäännöksen mukaiseen menettelyyn. Korkein oikeus katsoo, että tulkittaessa tavaramerkkilain 4 §:ssä tarkoitetun yksinoikeuden sisältöä on Euroopan yhteisön oikeuden etusija otettava huomioon myös direktiivistä johtuvien velvoitteiden osalta, ja että tässä asiassa ei ole estettä tulkita tavaramerkkilain 4 §:ää tavaramerkkidirektiiviä vastaavalla tavalla. Näin ollen Euroopan yhteisön oikeudesta johtuva velvollisuus yhdenmukaiseen tulkintaan edellyttää tavaramerkkilain 4 §:n 1 momentin soveltamista samoin rajoituksin kuin tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään ja siten kuin tätä direktiivin säännöstä on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tässä asiassa antaman ennakkoratkaisun mukaan tulkittava.

Kysymys hyvän liiketavan noudattamisesta

45. Edellä todetusta seuraa, että Anheuser-Buschin tavaramerkin estämättä Budéjovický Budvarilla on ollut oikeus käyttää toiminimeään tavaroidensa tunnuksena, mikäli voidaan katsoa, että tällöin on menetelty hyvän liiketavan mukaisesti.

46. Hyvän liiketavan mukaisuutta arvioitaessa on lähtökohdaksi otettava ne suuntaviivat, jotka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tässä asiassa antamassaan ennakkoratkaisussa esittänyt, sekä muu asiaan vaikuttava yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Ennakkoratkaisussa todetaan tältä osin (tuomion kohta 83), että hyvää liiketapaa koskevan edellytyksen täyttymistä arvioitaessa on otettava huomioon se, missä määrin yhtäältä kolmannen osapuolen tapa käyttää toiminimeä ymmärretään kohderyhmässä tai ainakin merkittävässä osassa kohderyhmää osoitukseksi siitä, että kyseisen kolmannen osapuolen tavaroiden ja tavaramerkin haltijan tai sellaisen henkilön, jolla on oikeus käyttää kyseistä tavaramerkkiä, välillä on yhteys, ja toisaalta se, missä määrin tämän kolmannen osapuolen olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että käyttötapa ymmärretään kohderyhmässä näin. Yksi tekijä, joka on myös otettava tässä arvioinnissa huomioon, on se, että kyse on tavaramerkistä, joka on tietyssä määrin tunnettu siinä jäsenvaltiossa, jossa tavaramerkki on rekisteröity ja jossa sille vaaditaan suojaa, ja että kolmas osapuoli voisi hyödyntää tätä tunnettuutta tavaroitaan markkinoidessaan. Edelleen yhteisöjen tuomioistuin toteaa (kohta 84), että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kokonaisuutena kaikkia asiassa merkityksellisiä olosuhteita, joihin kuuluu myös pullon etiketti, jotta se voisi arvioida erityisesti sitä, voitaisiinko sellaisen juoman valmistajan, johon on merkitty toiminimi, katsoa kilpailevan vilpillisesti tavaramerkin haltijan kanssa.

47. Tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohtaan liittyvän hyvää liiketapaa koskevan edellytyksen osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tässä asiassa antamansa ennakkoratkaisun jälkeen 17.3.2005 antamassaan tuomiossa (asia C-228/03, The Gillette Company ym., Kok. 2005, s. I-2337) todennut, että hyvää liiketapaa koskeva edellytys ilmaisee lähinnä velvoitteen toimia lojaalisti tavaramerkin haltijan perusteltuihin intresseihin nähden. Kyseisen tuomion kohdassa 49 yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että tavaramerkin käyttäminen ei ole hyvän liiketavan mukaista erityisesti, jos

• tavaramerkkiä käytetään sillä tavoin, että käyttämisen perusteella voi syntyä vaikutelma siitä, että kolmannen ja tavaramerkin haltijan välillä on liikesuhde,
• käyttämisellä heikennetään tavaramerkin arvoa hyödyntämällä perusteettomasti tavaramerkin erottamiskykyä tai laajaa tunnettuutta,
• käyttämisellä vähätellään tai panetellaan tätä tavaramerkkiä (l'usage entraîne le discrédit ou le dénigrement de ladite marque), tai
• kolmas esittää tavaransa sellaisella tavaramerkillä varustetun tavaran jäljitelminä tai toisintoina, jonka haltija se ei ole.

Arviointi kanteessa tarkoitetun olutpullon etiketin osalta

48. Kuten edellä kohdassa 26 on todettu, kysymyksessä olevan etiketin pääosan muodostaa kuvio, jossa on kookkain kirjaimin tunnus "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR", ja sen alla teksti "Original Czech Lager". Etiketin tämä osa on sekä kooltaan että visuaaliselta asultaan sellainen, että huomio kiinnittyy ensisijaisesti siihen. Tavaran tunnuksena on siten ensisijaisesti käytetty ilmaisua "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" eikä Anheuser-Buschin tavaramerkin kanssa sekoitettavissa olevaa ilmaisua "BUDWEISER BUDVAR". Englanninkielinen toiminimi esiintyy vain etiketin alareunan tekstissä.

49. Lisäksi on otettava huomioon, että elintarvikkeita koskevien ja siten myös olutjuomiin sovellettavien pakkausmääräysten mukaan elintarvikkeen pakkauksessa tulee olla valmistajan, pakkaajan tai myyjän nimi, toiminimi tai aputoiminimi sekä osoite (asetus elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä 794/1991, 6 §:n 5 kohta, ja 1.1.2005 voimaan tullut asetus 1084/2004, 6 §:n 6 kohta). Valmistajan toiminimen mainitseminen olutpullon etiketissä on siten pakollisten pakkausmääräysvaatimusten mukaista. Budéjovický Budvarin toiminimi on yhtiön kotimaassa rekisteröity paitsi tsekinkielisenä myös englannin- ja ranskankielisenä. Vieraskieliset toiminimet on mitä ilmeisimmin rekisteröity nimenomaan kotimarkkinoiden ulkopuolelle suuntautuvaa liiketoimintaa silmällä pitäen. Sitä, että Suomeen markkinoidun oluen osalta etiketissä on käytetty englanninkielisen toiminimen iskuosaa, ei sinänsä voida pitää hyvän liiketavan vastaisena. Merkitystä ei tässä suhteessa ole myöskään sillä seikalla, että yhtiön kotimaassa toiminimi on englanninkielisenä rekisteröity muodossa "national corporation" eikä "national enterprise", sillä arvioitaessa, onko käsillä tavaramerkin loukkaus vai tavaramerkin tuottaman yksinoikeuden ulkopuolelle jäävä hyvän liiketavan mukainen toiminimen käyttö tavaran tunnuksena, on olennaista tarkastella nimenomaan tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa toiminimen iskuosaa "BUDWEISER BUDVAR".

50. Edellä todetun jälkeen kysymys on etiketin osalta lähinnä siitä, voidaanko hyvän liiketavan vastaisena pitää sitä tapaa, jolla toiminimen iskuosa "BUDWEISER BUDVAR" on etiketin alaosassa esitetty. Kuten aiemmin kohdassa 25 on mainittu, sanat "BUDWEISER BUDVAR" on painettu etikettiin alareunan muuta tekstiä suuremmalla ja paksummalla kirjasinlajilla. Näin ollen kyseinen toiminimen iskuosa erottuu etiketistä selvemmin kuin muu etiketin alareunassa oleva teksti. Tätä voidaan pitää arveluttavana siihen nähden, että Anheuser-Buschin tavaramerkki "BUDWEISER" on laajalti tunnettu amerikkalaisen oluen merkkinä. Merkin laaja tunnettuus on muiden seikkojen ohella otettava huomioon arvioitaessa, onko kysymyksessä hyvän liiketavan vastaisena pidettävä pyrkimys hyödyntää toiselle kuuluvan merkin mainetta. Tämä seuraa myös siitä, mitä edellä kohdissa 28 ja 29 on todettu laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa.

51. Toisaalta on otettava huomioon, että viitattaessa toiminimeen tavaran tunnuksena iskuosan korostaminen ei sinänsä ole epätavallista. Kuten edellä on todettu, etiketissä tavaran pääasiallisena tunnuksena on käytetty toiminimen tsekinkielisen version iskuosaa, kun taas etiketin alareunassa oleva englanninkielisen toiminimen iskuosa esiintyy toissijaisena tunnuksena, joka on omiaan kiinnittämään huomiota selvästi vähemmän kuin etiketin yläosassa oleva tunnus. Lisäksi etiketin keskiosaan on näkyvällä tavalla painettu sanat "Original Czech Lager" (alkuperäinen tsekkiläinen lager -olut). Etiketin alareunasta ilmenee lisäksi, että valmistajayhtiön kotipaikka Ceské Budéjovice on vieraskieliseltä nimeltään "Budweis". Etiketistä välittyy siten pääasiallisen, tsekinkielisen tunnuksen "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" ohella muutoinkin vaikutelma siitä, että on pikemminkin pyritty korostamaan sekä oluen tsekkiläistä maantieteellistä alkuperää että tähän liittyviä oluen perinteisiä laatuominaisuuksia kuin hyödyntämään mielleyhtymää Anheuser-Buschin tavaramerkkiin. Etiketistä myös ilmenee toiminimen iskuosaan sisältyvän sanan BUDWEISER maantieteellinen liityntä yhtiön kotipaikkaan, jonka vieraskielinen nimi on mainittu suluissa tsekinkielisen paikkakunnan nimen perässä. Etiketin kokonaisuus huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei toiminimeä ole tässä tapauksessa esitetty tavalla, joka olisi omiaan luomaan kohderyhmässä sen käsityksen, että kyseisellä oluella olisi yhteys amerikkalaisen oluen tunnuksena tunnettuun BUDWEISER-merkkiin ja sen haltijaan Anheuser-Buschiin, tai joka muutoin olisi hyvän liiketavan vastainen. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa esitetyn näytön perusteella ole todettavissa, että Budéjovický Budvarin menettelystä olisi aiheutunut sellaista haittaa Anheuser-Buschin tavaramerkin "BUDWEISER" maineelle tai erottamiskyvylle, että silläkään perusteella, merkin laaja tunnettuus huomioon ottaen, kysymyksessä olisi tavaramerkille kuuluvan suojan loukkaus.

52. Koska Budéjovický Budvarin menettely kanteessa tarkoitetun olutpullon etiketin osalta ei ole hyvän liiketavan vastaista, tavaramerkkiin "BUDWEISER" perustuva yksinoikeus ei siten luo Anheuser-Buschille oikeutta estää sellaista käyttöä.

Korkeimman oikeuden arviointi: "Budweiser Budvar" -ilmaisu bussimainoksessa

53. Anheuser-Busch on edellä kohdassa 6 mainituin tavoin vedonnut asiassa myös bussin kylkeen kiinnitettyyn Budéjovický Budvarin mainokseen. Siinä on ollut suurikokoinen valokuva Budéjovický Budvarin kallellaan olevasta olutpullosta edellä tarkasteltuine etiketteineen. Sen vieressä mainoksessa on suurennettuna hyvin kookkain kirjaimin toisinto etiketin pääasiallisesta tunnuksesta "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" ja tämän yläpuolella niin ikään kookkain kirjaimin ainakin sanat "ORIGINAL CZECH LAGER" viimeksi mainitun sanan puuttuessa asiassa näyttönä esitetystä valokuvasta, jossa bussi näkyy vain osittain.

54. Tältä osin kysymys on siitä, onko mainitun bussimainoksen osalta Budéjovický Budvarin menettelyä pidettävä hyvän liiketavan vastaisena, koska mainoksessa esiintyy valokuva edellä jo tarkastellusta olutpullosta. Mainoksessakin näkyy siis pulloetiketin alareunassa tavaran tunnuksena Budéjovický Budvarin englanninkielisen toiminimen iskuosa "BUDWEISER BUDVAR". Bussimainoksessa olutpullo on kuvattuna luonnollista kokoa suurempana, joten myös kyseinen etiketin teksti kuvassa on vastaavasti kookkaampi kuin olutpullossa, joskin tekstin suhteellinen koko valokuvatun pullon ja sen etiketin kokonaisuuteen nähden on sama. Kyseisen bussimainoksen huomiota herättävin osa on pullon valokuvan vieressä oleva tunnus "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR", joka on painettu olennaisesti suuremmalla tekstillä kuin millaisena sama tunnus näkyy olutpullon kuvassa. Myös bussin yläreunassa oleva suurikokoinen teksti "ORIGINAL CZECH" tai "ORIGINAL CZECH LAGER" on silmiinpistävä. Mainoksen kokonaisuuteen nähden olutpullon kuvassa oleva etiketin alareunan teksti "BUDWEISER BUDVAR" tunnuksineen ei siten erotu huomiota herättävällä tavalla.

55. Korkein oikeus katsoo, ettei bussimainoksen arvioinnin osalta ole perusteita päätyä toiseen tulokseen kuin itse pullossa olevan etiketin osalta. Näin ollen Budéjovický Budvarin ei myöskään kyseisen bussimainoksen osalta voida katsoa käyttäneen toiminimensä englanninkielistä iskuosaa tavaran tunnuksena hyvän liiketavan vastaisesti.

Korkeimman oikeuden arviointi: Muut etikettiin liittyvät kysymykset

56. Anheuser-Busch on valituksessaan viitannut myös edellä tarkastellussa Budéjovický Budvarin olutpullon etiketissä esiintyvään ilmaisuun "Budweis". Tältä osin on kysymys etiketin alareunassa olevasta tekstistä: "Brewed and Bottled by brewery BUDWEISER BUDVAR national enterprise Ceské Budéjovice (Budweis) Czech Republic". Korkein oikeus katsoo, että sulkeissa olevan sanan "Budweis" mainitseminen on selvästi ollut ymmärrettävissä yksinomaan paikkakuntaa koskevaksi ilmaukseksi. Sanotulta osin kysymys ei siten ole ollut merkin käyttämisestä tavaramerkkilaissa tarkoitetulla tavalla Budéjovický Budvarin tavaroiden tunnuksena. Tällä perusteella ilmaisun "Budweis" käyttö etiketissä ei ole loukannut Anheuser-Buschin rekisteröityjen tavaramerkkien tuottamaa yksinoikeutta.

57. Ottaen huomioon edellä tunnuksen "BUDWEISER" osalta esitetyt perusteet Korkein oikeus katsoo, ettei Budéjovický Budvar ole olutpulloissaan ja bussin kyljessä käyttämällään etiketillä loukannut muitakaan Anheuser-Buschin rekisteröityjä tavaramerkkejä.

Korkeimman oikeuden arviointi: Budéjovický Budvarin käyttämät liikeasiakirjat

Kysymys ilmaisujen käyttämisestä tavaran tunnuksena

58. Edellä kohdassa 7 selostetuin tavoin Anheuser-Busch on vedonnut eräisiin Budéjovický Budvarin käyttämiin laskulomakkeisiin, joissa esiintyvät lomakkeiden reunusta kiertävänä sanaketjuna vuorotellen toistuen ilmaisut "BUD", "BUDVAR", "BUDWEISER", "BUDWEISER BUDVAR" ja "BUDWEISER BUDBRÄU". Lisäksi ilmaisu "BUDWEISER BUDVAR" esiintyy näkyvästi lomakkeiden vasemmassa yläkulmassa ikään kuin "logona" sekä yhdessä lomakkeessa vielä erikseen leimasimella painetussa merkissä yhdessä yhtiön yhteystietojen kanssa. Viimeksi mainituilta osin, siis lomakkeen vasemmassa yläkulmassa sekä leimasinmerkissä, ilmaisun sanat on kirjoitettu muuhun tekstiin verrattuna selvästi kookkaammilla kirjaimilla sekä lihavoituna. Lisäksi kyseiset sanat ovat allekkain siten, että sana "BUDVAR" on hieman pienemmällä sanan "BUDWEISER" alapuolella.

59. Kaikkien edellä mainittujen laskulomakkeen reunuksissa esiintyvien ilmaisujen osalta Korkein oikeus katsoo, että Budéjovický Budvar on käyttänyt niitä kyseisissä lomakkeissa tavaroidensa tunnuksena. Mitään muuta perustetta näiden ilmaisujen painamiseen lomakkeiden reunukseen ei ole nähtävissä. Tässä yhteydessä sama johtopäätös koskee myös ilmaisua "BUDWEISER BUDVAR", joka tosin samalla on Budéjovický Budvarin vieraskielisen toiminimen iskuosa mutta joka nyt tarkasteltavissa lomakkeissa ei esiinny toiminimen ilmaisemiseksi, vaan selvästi Budéjovický Budvarin oluen tunnuksena.

Kysymys tunnusten ja kysymyksessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuudesta

60. Tunnukset "BUDWEISER" ja "BUD" ovat identtisiä Anheuser-Buschin rekisteröityjen sanamerkkien kanssa. Koska kysymys on samanlajisista tavaroista, tavaramerkin suoja identtistä tunnusta vastaan ei tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan riipu lisäedellytyksistä, kuten sekaannusvaaran erillisestä arvioimisesta. Tavaramerkkilain 4 §:n 1 momenttia on tältä osin tulkittava samalla tavoin. Tunnuksen "BUDWEISER BUDVAR" käytön on edellä kohdassa 31 todettu aiheuttavan sekaannuksen ja myös mielleyhtymän vaaran suhteessa Anheuser-Buschin sanamerkkiin "BUDWEISER". Korkein oikeus katsoo, että sama koskee tunnusta "BUDWEISER BUDBRÄU" suhteessa tavaramerkkiin "BUDWEISER".

61. Tunnuksen "BUDVAR" osalta on tarkasteltava sekä tämän tunnuksen suhdetta Anheuser-Buschin sanamerkkiin "BUDWEISER" että sen suhdetta sanamerkkiin "BUD". Tunnusmerkkien samankaltaisuutta arvioitaessa huomiota tulee kiinnittää sekä sisällölliseen, foneettiseen että visuaaliseen samankaltaisuuteen (KKO 2004:49, kohta 14).

62. Tunnuksen "BUDVAR" ja Anheuser-Buschin tavaramerkin "BUDWEISER" alkuosat ovat sekä kirjoitusasultaan että suomenkielisen ääntämisen osalta samanlaiset. Vaikka edellä todetun mukaisesti tavaramerkkiä "BUDWEISER" voidaan pitää laajalti tunnettuna, Korkein oikeus katsoo, että kun verrataan keskenään tunnuksia "BUDVAR" ja "BUDWEISER" kokonaisuudessaan, sekä kirjoitusasun että suomenkielisen ääntämisen perusteella saatava kokonaisvaikutelma on siinä määrin erilainen, ettei tunnuksen "BUDVAR" osalta sinänsä synny sekaannuksen tai mielleyhtymän vaaraa suhteessa Anheuser-Buschin rekisteröityyn tavaramerkkiin "BUDWEISER".

63. Tunnukseen "BUDVAR" sisältyy kokonaisuudessaan Anheuser-Buschin sanamerkki "BUD". Asiassa esitetyn näytön perusteella ei voida katsoa, että tavaramerkkiä "BUD" olisi pidettävä Suomessa laajalti tunnettuna. Siten sen ei voida katsoa nauttivan laajempaa suojaa kuin niiden tavaramerkkien, joiden erottamiskyky on sitä heikompi. Vaikka tunnukseen "BUDVAR" sisältyykin Anheuser-Buschin sanamerkki "BUD", Korkein oikeus katsoo, että verrattaessa kyseisiä tunnuksia kokonaisuudessaan niistä saatava vaikutelma on siinä määrin erilainen, ettei tunnus "BUDVAR" ole tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa Anheuser-Buschin rekisteröityyn tavaramerkkiin "BUD".

Kysymys aikaprioriteetista

64. Edellä on Budéjovický Budvarin olutpullojen etikettiä koskevan tarkastelun yhteydessä päädytty siihen, ettei Budéjovický Budvarin englanninkielisen toiminimen iskuosan "BUDWEISER BUDVAR" voida katsoa nauttivan Suomessa aikaprioriteetin perusteella etusijaa tavaroiden tunnuksena suhteessa Anheuser-Buschin täällä rekisteröityihin tavaramerkkeihin. Vastaavin perustein myöskään nyt arvioitavien Budéjovický Budvarin laskulomakkeiden osalta ei voida katsoa, että Budéjovický Budvarilla olisi aikaprioriteetin perusteella parempi oikeus käyttää tavaroidensa tunnuksena laskulomakkeissa esiintyviä Anheuser-Buschin tavaramerkin kanssa samankaltaisia tunnuksia.

Johtopäätökset laskulomakkeiden osalta

65. Laskulomakkeiden reunuksia kiertävä sanaketju, jossa esiintyvät ilmaisut "BUD", "BUDWEISER", "BUDWEISER BUDWAR" ja "BUDWEISER BUDBRÄU" ja joka siten käsittää Anheuser-Buschin tavaramerkkien kanssa samankaltaisia tunnuksia Budéjovický Budvarin tavaroiden tunnuksena, on loukannut Anheuser-Buschin tavaramerkkien "BUDWEISER", "BUD", "BUDWEISER KING OF BEERS" ja "BUD LIGHT" tuottamaa yksinoikeutta.

66. Tunnus "BUDWEISER BUDVAR" käsittää Budéjovický Budvarin englanninkielisen toiminimen iskuosan. Toisin kuin edellä on katsottu olutpullojen etiketin osalta, mainitun tunnuksen käyttämistä siten, kuin se on esitetty kanteessa tarkoitettujen laskulomakkeiden vasemmassa yläkulmassa näkyvänä "logona", leimasinmerkissä sekä laskulomakkeiden reunuksissa, ei voida pitää hyvän liiketavan mukaisena. Tältä osin Budéjovický Budvarin menettelylle ei siten ole tavaramerkkioikeuden rajoituksista johtuvaa, edellä kohdassa 45 tarkoitettua oikeuttamisperustetta, vaan kysymyksessä on Anheuser-Buschin tavaramerkin "BUDWEISER" tuottaman yksinoikeuden loukkaus.

67. Vastaavasti kuin edellä kohdassa 33 on todettu olutpullon etikettiä koskevan arvioinnin yhteydessä, ei myöskään laskulomakkeissa käytettyjen tunnusten osalta voida katsoa vuoden 1911 asiakirjasta tai vuoden 1939 sopimuksesta seuraavan, että Budéjovický Budvar voisi perustaa oikeuden ilmaisun "BUDWEISER" käyttämiseen tavaran tunnuksena Anheuser-Buschin antamaan suostumukseen.

Korkeimman oikeuden arviointi: Tunnuksen "BUDVAR" käyttäminen eräässä mainoksessa

68. Budéjovický Budvar on julkaissut Olut-lehden numerossa 2/96 mainoksen, jossa on markkinoitu sen olutta. Kuten edellä kohdassa 5 on todettu, tuosta mainoksesta ei ole enää kysymys Korkeimmassa oikeudessa siltä osin kuin mainoksessa on käytetty tunnusta "BUDWEISER BUDVAR". Sen ohella kyseisessä mainoksessa on käytetty Budéjovický Budvarin oluen tunnuksena sanaa "BUDVAR", joka esiintyy jakelijoiden luetteloa edeltävässä tekstissä "Distributors for BUDVAR in Finland". Edellä kohdassa 61-63 mainituilla perusteilla tunnus "BUDVAR" ei kuitenkaan ole tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa Anheuser-Buschin rekisteröityihin tavaramerkkeihin "BUDWEISER" ja "BUD". Tunnus "BUDVAR" ei siten ole myöskään sekoitettavissa Anheuser-Buschin rekisteröityihin tavaramerkkeihin "BUDWEISER KING OF BEERS" ja "BUD LIGHT". Tunnuksen "BUDVAR" käyttäminen edellä mainitussa mainoksessa ei näin ollen ole loukannut Anheuser-Buschin rekisteröityjen tavaramerkkien tuottamaa yksinoikeutta.

Toiminimilakiin perustuvat kieltovaatimukset

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

69. Anheuser-Busch on kanteessaan vaatinut toiminimilain perusteella, että Budéjovický Budvaria kielletään toiminimilain 10 §:n 4 kohdan nojalla 1 000 000 markan uhkasakon uhalla Suomessa käyttämästä sen rekisteröityjen tavaramerkkien kanssa sekoitettavissa olevia toiminimiä "Budéjovický Budvar, národni podnik", "Budweiser Budvar", "Budweiser Budvar, national enterprise", "Budweiser Budvar, Entreprise nationale" ja "Budweiser Budvar, National Corporation".

70. Hovioikeus on kieltänyt Budéjovický Budvaria käyttämästä olutpullojensa etiketeissä, laskuissaan ja markkinoinnissaan ilmaisua "BUDWEISER". Tuomionsa perusteluissa hovioikeus on lausunut, että käyttäessään toiminimensä englanninkielistä käännöstä laskuissaan ja olutpullojensa etiketeissä Budéjovický Budvar on toiminut myös toiminimilain 10 §:n 4 kohdan vastaisesti. Kyseinen menettely ei kuitenkaan ole ollut toiminimilain 18 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla harhaanjohtavaa. Näin ollen sanotun lainkohdan mukaista sakon uhalla annettavaa kieltoa ei myöskään voitu antaa. Koska Budéjovický Budvarin toiminimen englanninkieliseen käännökseen toiminimilain 10 §:n 4 kohdan vastaisesti sisältyi Anheuser-Buschin suojattu tavaramerkki "BUDWEISER", hovioikeus on katsonut, että kyseisen toiminimen englanninkielisen käännöksen käyttäminen oli kiellettävä viimeksi mainitun lainkohdan nojalla (KKO 1997:150).

71. Ottaen huomioon sen, miten Anheuser-Busch on valituksessaan yksilöinyt muutosvaatimuksensa, Anheuser-Busch ei ole hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon toiminimilain säännöksiin perustettujen vaatimusten osalta. Budéjovický Budvar on puolestaan vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. Näin ollen Korkeimmassa oikeudessa on kysymys enää ilmaisun "BUDWEISER" kieltämisestä toiminimilain nojalla Budéjovický Budvarin vieraskielisissä toiminimissä "Budweiser Budvar national enterprise", "Budweiser Budvar National Corporation", "Budweiser Budvar Entreprise Nationale" sekä "Budweiser Budvar" pulloetikettien ja laskujen yhteydessä.

Oikeudelliset lähtökohdat

72. Toiminimilain 10 §:ssä on säännöksiä, jotka ensisijaisesti koskevat kansallisen lain mukaisia toiminimen rekisteröinnin edellytyksiä. Pykälän 4 kohdan mukaan toiminimessä ei saa ilman asianmukaista suostumusta olla mitään sellaista, joka on sekoitettavissa toisen suojatun toiminimen, toissijaisen tunnuksen tai tavaramerkin kanssa.

73. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, tavaramerkkiin perustuvaan yksinoikeuteen voi vedota ainoastaan niissä tilanteissa, joissa merkkiin sekoitettavissa olevan tunnuksen käytöstä sivullisen toimesta voi aiheutua vahinkoa tavaramerkin tehtävälle ja erityisesti sen keskeiselle tehtävälle, joka on tavaran alkuperän takaaminen kuluttajalle (tuomio tässä asiassa, kohta 59, sekä tuomio asiassa Arsenal Football Club, kohdat 51 ja 54). Tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 5 kohdasta kuitenkin seuraa, että jäsenvaltio voi halutessaan ja asettaminsa edellytyksin suojata tavaramerkkiä muuhun tarkoitukseen kuin tavaroiden tai palvelujen erottamiseksi tapahtuvaa merkin käyttämistä vastaan, jos merkin aiheeton käyttö ("sans juste motif", "without due cause") merkitsee tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle (asia C-23/01, Robelco, tuomio 21.11.2002, Kok. 2002, s.I-10913, kohta 36).

Korkeimman oikeuden kannanotto

74. Budéjovický Budvarin englanninkielisen toiminimen iskuosan "BUDWEISER BUDVAR" käyttämistä Budéjovický Budvarin tavaroiden tunnuksena ja Anheuser-Buschin tavaramerkkiin perustuvan yksinoikeuden tuottamaa suojaa sitä vastaan on käsitelty aiemmin tässä tuomiossa. Siltä osin kuin Budéjovický Budvarin on katsottu käyttäneen toiminimeään tavaroidensa tunnuksena hyvän liiketavan mukaisesti ja siten tavaramerkin tuottaman yksinoikeuden ulkopuolelle jäävin tavoin, Korkein oikeus toteaa, ettei kyseistä menettelyä voida tavaramerkin suojaamiseksi kieltää myöskään toiminimilain nojalla.

75. Nyt on siis tarkasteltavana enää toiminimen käytön kieltoa koskeva vaatimus siltä osin kuin se tarkoittaa ilmaisun "BUDWEISER" sisältymistä toiminimeen muussa yhteydessä kuin Budéjovický Budvarin tavaroiden tunnuksena. Kuten edellä on todettu, tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 5 kohdan mukaan tavaramerkin haltijalle voidaan kansallisten säännösten nojalla antaa tällaista suojaa vain, jos aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle. Myöskään toiminimilain säännösten nojalla ei siten direktiivin valossa voida antaa tavaramerkin haltijalle suojaa tätä laajemmalti. Tämä onkin johdonmukaista siihen nähden, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tässä asiassa antaman ennakkoratkaisun mukaan tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tavaramerkin tuottamaan yksinoikeuteen ei sisälly oikeutta kieltää toista käyttämästä toiminimeään tavaroidensa tunnuksenakaan, jos se tapahtuu hyvää liiketapaa noudattaen. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee (edellä kohta 47), hyvää liiketapaa koskeva vaatimus sisältää muun muassa sen, että menettelyllä ei heikennetä tavaramerkin arvoa hyödyntämällä perusteettomasti merkin erottamiskykyä tai laajaa tunnettuutta tai vahingoittamalla sen mainetta. Tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 5 kohdan mukaan tavaramerkin suojaaminen sellaista käyttöä vastaan, jossa ei ylipäänsä ole kysymys merkin käytöstä tavaran tunnuksena, on siis sidottu tältä osin samankaltaiseen edellytykseen.

76. Korkein oikeus toteaa, että Anheuser-Buschin vaatimusta toiminimilakiin perustuvana ei ole erikseen yksilöity tai perusteltu. Niissä laskulomakkeissa, joihin asiassa on vedottu, on tosin edellä käsiteltyjen tavaran tunnuksena käytettyjen ilmaisujen ohella toiminimi ilmaistuna lomakkeen oikeassa yläreunassa olevien osoite- ja muiden yhteystietojen kohdalla vieraskielisessä muodossa eli iskuosin BUDWEISER BUDVAR. Toiminimilain nojalla esitetyn vaatimuksen tueksi ei kuitenkaan ole esitetty sellaisia perusteita, joiden vuoksi vaatimuksen hyväksymiselle olisi edellytyksiä.

Vahingonkorvausvaatimus ja muut seuraamusvaatimukset

77. Edellä on katsottu, ettei Budéjovický Budvar ole kanteessa tarkoitetun olutpullojen etiketin tai bussimainoksen osalta loukannut Anheuser-Buschin tavaramerkkeihin perustuvaa yksinoikeutta. Sitä vastoin on katsottu, että kanteessa tarkoitettujen laskulomakkeiden osalta Budéjovický Budvar on loukannut Anheuser-Buschin tavaramerkkejä. Korkein oikeus katsoo, ettei viimeksi mainitusta menettelystä voida arvioida aiheutuneen Anheuser-Buschille vahinkoa saamatta jääneenä myyntivoittona. Kyseisten laskulomakkeiden käytöstä ei myöskään voida katsoa aiheutuneen Anheuser-Buschin tavaramerkkien goodwill-arvon alentumista. Sitä vastoin Anheuser-Buschin tavaramerkkejä loukkaavien tunnusten käytön mainitunlaisissa liikeasiakirjoissa voidaan katsoa vaikuttaneen jossain määrin kielteisesti Anheuser-Buschin tavaramerkkien erottamiskykyyn. Tällainen vaikutus ei kuitenkaan ole kohdistunut suomalaisiin kuluttajapiireihin, vaan laskulomakkeet ovat suuntautuneet alan ammattihenkilöille, joilla voidaan yleensä olettaa olevan asiantuntemusta ja sellaista tietoa markkinoilla toimivista yrityksistä, joka on omiaan vähentämään tuotteiden alkuperään liittyviä väärinkäsityksiä sekä merkkien erottavuutta koskevia haitallisia vaikutuksia. Myöskään Anheuser-Buschin tavaramerkkien erottamiskyvyn osalta ei siten voida arvioida aiheutuneen korvattavaa taloudellista vahinkoa.

78. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole aihetta tavaramerkkilain 41 §:ssä tarkoitetun, tunnusmerkkien poistamista tai omaisuuden hävittämistä tarkoittavan määräyksen antamiseen.

Oikeudenkäyntikulut

79. Asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa on ratkaistu kantajan eli Anheuser-Buschin ja osa vastaajan eli Budéjovický Budvarin hyväksi. Korkeimmassa oikeudessa Anheuser-Buschin vaatimuksista suurempi osa ratkaistaan vastaajan kuin kantajan hyväksi. Tämän lisäksi Anheuser-Busch on Korkeimmassa oikeudessa peruuttanut valituksensa siltä osin kuin yhtiö on vaatinut, että Budéjovický Budvaria kielletään käyttämästä tuote-etiketeissään, laskuissaan, mainonnassaan tai muissa liikeasiakirjoissaan tunnusta "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR", mikä sitä ennen on ollut yksi oikeudenkäynnin pääasiallisista riitakysymyksistä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että on syytä velvoittaa Anheuser-Busch oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla osaksi korvaamaan Budéjovický Budvarin oikeudenkäyntikulut asiassa. Tämän osittaisen kulukorvauksen määräksi Korkein oikeus harkitsee 60 000 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Hovioikeuden määräämää kieltoa muutetaan siten, ettei kielto koske ilmaisun "BUDWEISER BUDVAR" käyttämistä Budéjovický Budvar, národni podnik -yhtiön toiminimen ilmaisemiseksi eikä tunnuksen "BUDWEISER BUDVAR" käyttämistä hyvää liiketapaa noudattaen olutpullojen etiketeissä Budéjovický Budvar, národni podnik -yhtiön toiminimen osana siinä yhteydessä, kun etiketissä ilmoitetaan tavaran valmistaja. Näiltä osin Anheuser-Busch, Incorporatedin kanne hylätään.

Budéjovický Budvar, národni podnik -yhtiötä kielletään käyttämästä olutpullojensa etiketeissä, markkinoinnissaan ja liikeasiakirjoissaan tavaroidensa tunnuksena merkkiä "BUD".

Siltä osin kuin hovioikeus on muutoin hylännyt Anheuser-Busch, Incorporatedin kanteen, hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Kieltoja on noudatettava 1.3.2006 lukien.

Anheuser-Busch, Incorporated velvoitetaan suorittamaan Budéjovický Budvar, národni podnik -yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 60 000 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki, Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä. Esittelijä Jussi Karttunen.

Euroopan Yhteisön tuomioistuimen ennakkopäätös 16.11.2004